Ukrainan sodan käynnistyminen 

Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut hyvin ikävällä tavalla. Venäjän aloittamat sotatoimet Ukrainassa on jotain, jota ei olisi voinut kuvitella vielä muutama päivä sitten. Se oli hyökkäys Ukrainan suvereniteettia sekä itsemääräämisoikeutta vastaan, mutta myös hyökkäys kansainvälistä oikeutta ja demokratiaa vastaan.

Suomi on vuosikausia tasapainoillut lännen ja idän välillä, sekä luottanut siihen, että hyvillä diplomatiasuhteilla pärjätään. Voitaneen kuitenkin todeta, että nyt on viimeinen hetki ymmärtää, että diplomatia ei ole se, millä tästä voidaan ainoastaan eteenpäin mennä. Meidän tulee turvata oma puolustuskykymme entistä paremmin sekä huomioida oma kokomme naapurimaamme vieressä. Venäjän turvallisuuspoliittiset intressit sekä presidentti Putinin lyönti lyönnistä taktiikka on jotain, jota me emme voi ennakoida. Lähellä on valtion päämies, jonka johtaminen perustuu taktiikkaan ja tunteisiin. Se tekee tilanteesta erityisen vaarallisen.

Mitä Venäjä haluaa? Yksi varteenotettava päämäärä on varmasti, että Venäjä haluaa rakentaa ns. nukkehallituksia yksi toisensa perään sekä palauttaa entisen Neuvostoliiton, kuten Putin mainitsi puheissaan. Ukrainan tilanteessa tahtotila on todennäköisesti lamauttaa maan toimintakyky. Teoriat eivät useinkaan ole ennustuksessa hyviä, joten niiden peilaaminen tulevaisuuteen ei mielestäni tässä ole relevanttia. Euraasialaisella imperiumillakaan ei tätä toimintaa voi aivan selittää. Ainoastaan voi ehkä todeta, että voimapolitiikka ei usein väisty ja että tässä tilanteessa se näyttää ainoastaan voimistuvan.

Eilen astui voimaan ensimmäiset EU:n Venäjä-pakotteet ja vaikka niitä nyt tullaan todennäköisesti laajentamaan, niin niillä ei suurta merkitystä tule olemaan Venäjän kannalta. Valtava huoli, pelko ja hämmennys on monilla. Suomi on varmasti tässä vakavassa erityistilanteessa kuitenkin turvassa, jos nyt toimitaan nopeasti ja ei jäädä maahan makaamaan. Se vaatii toimia Suomen valtiolta, hyvin pikaisella aikataululla.