Traagisia tapauksia ei pidä käyttää politiikan keppihevosina, mutta niistä pitää oppia. Maahanmuutosta on kyettävä käymään kiihkotonta keskustelua ja tekemään muutoksia, jotta esimerkiksi nyt esille tulleilta tapauksilta voitaisiin vastaisuudessa välttyä. Vaikka humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy vahvasti arvot, niin myös siitä pitää pystyä keskustelemaan asiapitoisesti ja tekemään tosiasioihin perustuvia päätöksiä.

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä siihen, millaisia muutoksia meidän tulisi tehdä humanitaariseen maahanmuuttoon. Pyrkimyksenä on, että humanitaarisen maahanmuuton avulla voisimme auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia ja minimoida sen tuomia negatiivisia ilmiöitä.

Moni meistä suomalaisista haluaa auttaa ja se on hyvä. Mahdollisuudet auttaa maailman noin 68 miljoonaa kotinsa jättänyttä ovat kuitenkin rajalliset. Auttamisen mahdollisuuksien ollessa rajalliset meidän tulee väistämättä tehdä päätös siitä, keitä autetaan ja miten.

Humanitaarisen maahanmuuton tarkoituksena tulisi ensisijaisesti olla kaikista epätoivoisimmassa asemassa olevien auttaminen tarjoamalla heille uusi mahdollisuus elämään, jota heillä ei omassa kotimaassaan olisi, vaikka tilanne siellä muuttuisikin. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyissä maissa perheet, joissa perheen päänä ei ole miespuolista henkilöä. Vaikka pakolaisuuteen johtanut alkuperäinen syy, kuten kotialueella ollut konflikti loppuisi, niin tällaisten perheiden mahdollisuus kotimaahan palatessaan elää ihmisarvoista elämää olisi mahdotonta.

Voidaan rehellisesti sanoa, että nykyinen humanitaarisen maahanmuuton järjestelmä ei toimi, niin kuten sen pitäisi. Sitä voidaan käyttää monella tapaa hyväksi, ja sen kautta resurssit eivät usein kohdennu kaikista eniten apua tarvitsevien auttamiseen. Meidän ei tule enää ylläpitää nykyisenlaista turvapaikkajärjestelmää, joka tilastojen mukaan tukee suurilta osin henkilöitä, joilla on varaa maksaa salakuljettajalle paremman elämän saamiseksi.

Humanitaarisen maahanmuuton resurssit tulisi keskittää kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen suoraan kriisialueilta ja pakolaisleireiltä. Suomella on kaikki valmiudet ottaa nykyistä paljon enemmän kiintiöpakolaisia, mikäli nykyiseen turvapaikkajärjestelmään saadaan Euroopassa muutos. Ei olla naiiveja, vaan ollaan aidosti humaaneja.

Euroopan unionin ulkorajat tulee turvata ja salakuljettajien hallinnoima hengenvaarallinen Välimeren ylitys -bisnes tulee saada loppumaan. Turvapaikkahakemukset tulee jatkossa käsitellä pääosin Euroopan unionin raja-alueille sijoitettavissa käsittelykeskuksissa. Vastaisuudessa ei voi olla niin, että ainoastaan jättämällä turvapaikkahakemuksen Schengen -jäsenmaiden alueella pystyy vapaasti liikkumaan ympäri Eurooppaa, vaikka oleskelulupaa ei olisi vielä saanutkaan. EU:n turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa tulee korostua turvallisuus, tehokkuus ja hallittavuus.

Suomesta ei kansainvälisten sopimusten mukaan palauteta ketään kuolemaan, kidutettavaksi tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi, ja näin pitää olla myös vastaisuudessa. Palautukset koskevat kuitenkin myös humanitaarisen maahanmuuton kautta tulleita henkilöitä. Pakolaiset, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin, vierailevat kotimaassaan tai ovat tarkoituksella antaneet viranomaisille väärää tietoa oleskeluluvan saamiseksi, tulee pystyä nykyistä tehokkaammin palauttamaan alkuperäiseen kotimaahansa, mikäli se ei aiheuta heille välitöntä vaaraa. Palautukset ovat tärkeä osa oleskelulupajärjestelmää ja luo uskottavuuden sen toiminnalle. Henkilö kenelle ei ole myönnetty oleskelulupaa on Suomessa laittomasti ja tulee poistaa maasta niin pian kuin mahdollista. Laittomasti maassa olevalla henkilöllä ei tule olla oikeutta kulkea vapaana Suomessa.

Nykyisten kansainvälistä suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten takana seisominen loputtomiin ei ole järkevää, koska ne on tehty kymmeniä vuosia sitten, jolloin maailma oli täysin erilainen. Järkevää on auttaa kaikista eniten apua tarvitsevia, jonka hengessä nämä sopimukset on alun perin tehtykin. Kansainvälisiä sopimuksia pitää pystyä muuttamaan maailman muuttuessa. Kansainvälisten sopimusten tulee myös jatkossa pitää kiinni ihmisoikeuksista, mutta niihin tulisi tehdä tiukennuksia erityisesti turvapaikanhaun osalta, jotta järjestelmä ei olisi niin altis hyväksikäytölle.

Humanitaarista maahanmuuttoa koskevat järjestelmät, sopimukset ja lainsäädäntö tulee päivittää vastaamaan tämän päivän maailmaa. Kansalaisten keskuudessa motivaatio auttamiseen vähenee ja yhteiskunnassamme turvallisuus heikkenee, kun maahamme pyrkii humanitaarisen maahanmuuton kautta henkilöitä monin eri motiivein, ei ainoastaan hakeakseen turvaa. Humanitaarinen maahanmuutto on arvokas tapa auttaa, mutta kenenkään ei tulisi antaa hyväksikäyttää ihmisten hyvää tahtoa. Maahanmuuton ei tulisi myöskään muuttaa niitä arvoja, joihin hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskuntamme perustuu.

Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta koskee EU/ETA -alueen ulkopuolelta matalapalkka-aloille suuntautuvaa työvoimaa. Näissä tilanteissa TE-toimisto tekee osaratkaisun, joka perustuu kokonaisharkintaan työvoiman saatavuudesta alueellisilla työmarkkinoilla, työsuhteen ehdoista ja työnantajan taustoista. Vaikka poliitikot usein puhuvat osaavan työvoiman tarpeesta ja saatavuusharkinnasta samassa yhteydessä, niin todellisuudessa prosessi ei koske asiantuntijoita, jotka saavat erityisasiantuntijan oleskeluluvan.

Syy miksi matalapalkka-aloille suuntautuvan työperusteisen maahanmuuton tulee olla säänneltyä on ensinnäkin se, että Suomessa on tällä hetkellä 200 000 työtöntä. Heidät saadaan työllistettyä ainoastaan uudistamalla sosiaaliturva työntekoon kannustavaksi ja työmarkkinoita joustavammiksi. Yleissitovuus tulee purkaa alakohtaisesti, jotta työvoimapulaa kohtaavilla matalapalkka-aloilla palkat voisivat joustaa ylöspäin sellaiselle tasolle, että palkalla pystyy kattamaan omat elinkustannukset. Halpatyövoiman tuominen ulkomailta ei ole ratkaisu.

Saatavuusharkinta on oleellinen osa työntekijöiden oikeuksien varmistamista. Suomessa on jo nyt selviä viitteitä kaksien työmarkkinoiden olemassaolosta ja ulkomaisten työntekijöiden työehtojen polkemista esiintyy laajasti. Myös ihmiskauppaan liittyvien rikosten määrä erityisesti työperäisten maahanmuuttajien osalta on lisääntynyt viime vuosina. TE-toimiston osaratkaisuun kuuluu työehtojen lainmukaisuuden ja työnantajan taustojen tutkiminen. Saatavuusharkinnalla turvataan maahanmuuttajan oikeuksia.

Kylmän, pimeän, ei-englantia puhuvan, matalien palkkojen ja korkeiden elinkustannusten Suomen vetovoimatekijät ovat matalapalkka-alalle tulevalle työntekijälle hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, harvoin itse työ. Halu tuoda tai perustaa perhe Suomeen on usein päätavoite. Matalapalkka-alalle töihin tullut henkilö on harvoin hyvinvointivaltion huoltosuhteen näkökulmasta maksaja, koska matalasta palkasta saadut verotulot eivät riitä kattamaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Siinä tilanteessa kun tämä henkilö tuo perheensä Suomeen samat kannustinloukut, kun Suomessa asuvia koskevat myös heidän perhettään. Tällöin kustannukset yhteiskunnalle tulevat olemaan merkittävät.

Työvoimapulan hoitaminen poistamalla saatavuusharkinta on myytti. Nykyinen lainsäädäntö joustaa jo ala- ja aluekohtaisesti. Mikäli tehtävään ei saada palkattua henkilöä Suomesta, niin työnantajan on mahdollista palkata työntekijä ulkomailta. Toisin kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää, saatavuusharkinta ei siis ole työpaikan täyttämisen esteenä.

Ruotsi on ainoana OECD -maana poistanut saatavuusharkinnan. Tulokset eivät ole hyvät, ja Ruotsissa ollaan suunniteltu saatavuusharkinnan palauttamista. Tutkimusten mukaan työntekijöitä on palkattu pääasiassa aloille, joilla oli ennestään työvoiman ylitarjontaa, työperäisestä maahanmuutosta on tullut turvapaikanhaun väylä, se on lisännyt rikollisjengien toimintaa ja harmaata taloutta, vaikutukset ovat näkyneet myös lisääntyneessä laittomassa maahanmuutossa ja ihmiskaupassa. On mielestäni käsittämätöntä, että Ruotsin kokemusten jälkeen Suomessa halutaan toistaa sama virhe.

Kokoomus haluaa poistaa saatavuusharkinnan etujärjestöjen painostuksesta. Etujärjestöt puolustavat halpatyövoimaa palkkaavia yrityksiä, jotka eivät halua nostaa palkkoja sille tasolle, millä Suomessa voisi elää. He mieluummin palkkaavat Suomen todellisista elinkustannuksista tietämättömiä haavoittuvassa asemassa olevia ulkomaalaisia. Vihreät on toinen puolue, joka kannattaa saatavuusharkinnan poistoa. Vihreiden maahanmuuttopolitiikkaa voi kuvata parhaiten seuraavasti, kaikenlaisia maahanmuuttajia Suomeen niin paljon kuin mahdollista ilman mitään sääntelyä. Vasemmistoliitto taas tukee saatavuusharkinnan poistoa Suomessa jo oleskelevien henkilöiden kohdalla, koska Vasemmistoliitolle maahanmuuttopolitiikka on yhtä kuin turvapaikkapolitiikka. He haluavat, että kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat jäädä Suomeen nyt ja jatkossa. On hyvä muistaa, että kyseiset puolueet haluavat myös helpottaa perheenyhdistämistä, joten vetovoimatekijät tulla Suomeen töihin vaikka ilmaiseksi kasvaisivat entisestään.

Saatavuusharkinta on ennen kaikkea työvoimapoliittinen menetelmä, jolla tehdään matalapalkka-aloille suuntautuvasta työperäisestä maahanmuutosta hallittua ja varmistetaan Suomeen tulevan ulkomaisen työntekijän oikeuksien toteutuminen. Saatavuusharkinnan säilyttäminen on siis Suomen sekä usein myös maahanmuuttajien etu. Lopuksi, saatavuusharkinta ei estä asiantuntijoiden palkkaamista Suomeen eikä ole esteenä ulkomaisen työvoiman palkkaamisessa työvoimapulasta kärsiville yrityksille.

Hallitun maahanmuuton toimivuus ja koko oleskelulupajärjestelmän uskottavuus rakentuu sen ympärille, että ulkomaalaisen lupa voidaan peruuttaa ja kielteisen päätöksen saaneet poistuvat maasta. Jos ulkomaalainen syyllistyy Suomessa vakavaan rikokseen tulee hänen lupansa lähtökohtaisesti aina peruuttaa ja henkilö poistaa maasta. Kielteisen oleskelulupapäätöksen ollessa lainvoimainen tulee henkilön poistua Suomesta. Oikeus oleskella Suomessa ei ole ihmisoikeus, vaan etuoikeus.

Viime vuosina koko oleskelulupajärjestelmä on menettänyt uskottavuuttaan, kun tuhannet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat jääneet Suomeen laittomasti oleskelemaan. Ongelmasta keskustelu on saanut heti alusta alkaen väärän suunnan, kun tällaisia henkilöitä on alettu kutsumaan paperittomiksi, vaikka he siis ovat laittomasti maassa oleskelevia. Kyseessä on taas yksi maahanmuuttokeskustelulle hyvin ominainen tosiasioiden vääristely.

Palauttamiseen liittyvä ongelma on pääasiallisesti koskenut Irakin kansalaisia, joita heidän kotimaansa ei suostu kansainvälisten sopimusten vastaisesti vastaanottamaan. Suomi ei ole vieläkään saanut solmittua palautussopimusta Irakin kanssa, ja keinoja sen aikaansaamiseksi on tällä hetkellä hyvin vähän jäljellä. Kyseessä on koko Eurooppaa koskeva ongelma ja se vaatii siis yhteisiä toimia. Mielestäni ainut realistinen tapa saada asiassa aikaan edistystä on jäädyttää Euroopan unionin Irakin jälleenrakennukseen lupaamat varat. Varat tulee jäädyttää niin pitkäksi aikaa, kun Irak rikkoo kansainvälisiä sopimuksia, ja kieltäytyy vastaanottamasta omia kansalaisiaan.

Ulkomaalaisen Suomessa oleskelun edellytyksenä tulee olla se, että henkilö pystyy elämään yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Tämän olettaisi olevan kaikkien oikeudentajun mukaista. Mikäli vakavaan rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen voidaan poistaa maasta, niin hänen oleskelulupansa tulee peruuttaa ja hänet pitää välittömästi poistaa maasta. Kyse on siitä, että ajattelemme Suomessa oleskeluoikeuden olevan etuoikeus, jonka edellytyksenä on kyky kunnioittaa yhteisiä pelisääntöjämme.

Yksi ryhmä, joiden kohdalla ei julkista keskustelua ole juuri käyty, on kansainvälistä suojelua saaneet ulkomaalaiset, joiden suojelun tarve päättyy. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa suojeluaseman saanut henkilö vierailee kotimaassaan. Tällaisessa tilanteessa heidän suojeluasemansa ja oleskeluluvan perusteet tulee harkita uudelleen. Mikäli ulkomaalainen ei ole enää kansainvälisen suojelun tarpeessa, tulee hänen suojeluasemansa peruuttaa ja hänen tulee hakea oleskelulupaa muulla perusteella, kuten perheside, työ tai opiskelu. Jos muuta perustetta ei ole, tulee henkilön poistua maasta.  

Haluan kuitenkin painottaa, että viranomaisen tehdessä päätöstä ulkomaalaisen palauttamisesta tulee palautusehtojen aina täyttyä. Ketään ei saa lähettää välittömään kuoleman tai muun epäinhimillisen toiminnan, kuten kidutuksen vaaraan. Arviointi tulee tehdä aina yksilökohtaisesti, ja päätöksessä tulee ottaa huomioon hakijan tausta sekä kotimaan turvallisuustilanne.

Toimiva ja uskottava oleskelulupajärjestelmä on koko hallitun maahanmuuton perusta. On tärkeää, että järjestelmä on uskottava jotta esimerkiksi humanitaarinen maahanmuutto säilyy suomalaisten silmissä hyvänä tapana auttaa eniten apua tarvitsevia, ja rikoksia tehneet maahanmuuttajat eivät leimaa muita maahanmuuttajia, joista suurin osa on lainkuuliaisia ja tärkeä osa yhteiskuntaamme.

Ikääntyvä ja korkean teknologian Suomi tarvitsee osaavan työvoiman maahanmuuttoa. Osaavalla työvoimalla tarkoitan kouluttautuneita omien alojensa asiantuntijoita. Suomen kohdalla kansainvälisiä huippuosaajia houkuttelevat vetovoimatekijät ovat kuitenkin muihin länsimaihin verrattuna vähäisiä. Työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa tarvitaan radikaaleja muutoksia, mikäli haluamme kansainvälisiä osaajia Suomeen ja pysyä kehityksen etujoukoissa. 

Tarvitsemme Suomeen kansainvälisemmät työmarkkinat. On käsittämätöntä, että maailman ollessa yhä pienempi, niin kansainvälisille osaajille ei löydy Suomesta oman alan töitä vaan siitä syystä, että he eivät pysty puhumaan suomea. Suomessa asuu ja tänne muuttaa eri perustein ulkomaalaisia, joilla on paljon osaamista, mutta kielitaidon puutteen takia he jäävät joko työttömiksi tai työllistyvät matalapalkka-aloille. Työyhteisöjen kielipolitiikasta tarvitaan päätöksiä tulevissa työmarkkinaneuvotteluissa, joissa myös pk-yritysten tulee olla edustettuina.

Työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen purkamalla yleissitovuus alakohtaisesti antaisi yrityksille ja organisaatioille tehokkaamman tavan räätälöidä työehtoja kansainvälisten osaajien saamiseksi. Tämä ei tarkoita palkkojen polkemista, vaan laissa tulisi erikseen säätää minimipalkasta. Paikallinen sopiminen antaisi eri aloilla, eri kasvun vaiheissa ja eri strategian omaaville yrityksille ja organisaatioille liikkumavaraa tarvittavan osaamisen saamiseksi palvelukseensa.    

Yhteiskunnan kansainvälisiä palveluja on lisättävä. Jos haluamme osaavaa työvoimaa Suomeen, tulee heille olla saatavilla kansainvälisiä palveluja, kuten päiväkoti- ja viranomaispalveluja. Mielestäni on syytä vakavasti harkita englannin hyväksymistä kolmanneksi viralliseksi kieleksi. Tämä olisi selvä signaali siitä, että olemme tulevaisuuden kansainvälinen yhteiskunta.

Monissa maissa, jotka kilpailevat kanssamme kansainvälisistä osaajista, on huomattavasti alempi työn verotus. Me suomalaiset pidämme ymmärrettävästi yhteiskuntaamme arvossaan, koska se on suonut meille elämämme aikana ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon jne. Mutta entäs Suomeen tuleva oman alan asiantuntija, miksi hän olisi valmis tulemaan Suomeen sellaisen maan sijasta, jossa ansiotuloverotus on huomattavasti alhaisemmalla tasolla? Ansiotuloverotuksen alentaminen tulee olla yhteiskuntamme jatkuva tavoite. Verotuksen painopistettä tulee siirtää pääomien ja kulutuksen verotukseen.

Suomeen tarvitaan ja halutaan osaavan työvoiman maahanmuuttoa. Tämä taitaa olla ainut asia mistä maahanmuuttokeskustelussa ollaan samaa mieltä. Osaavien henkilöiden ja sitä kautta kansainvälisten yritysten saamiseksi Suomeen meidän tulee kuitenkin olla valmiita tekemään muutoksia. Kylmä, pimeä, matalien palkkojen, korkea verotuksen ja elinkustannusten sekä suomea puhuvien työyhteisöjen Suomi, ei ole kaikista houkuttelevin paikka muille kuin hyvinvointivaltion palveluja hakeville. Mutta toisaalta turvallinen, kansainvälinen, toimiva ja verotuksellisesti kilpailukykyinen Suomi voisi olla se maa, jonne osaajat tulisivat.